8.6.2013

Yhtä väärään aikaan tullutta kokemusta rikkaampana - triathlonin SM-sprint

Ei tosiaan olisi tarvinnut kokea tuollaista kokemusta juuri ensimmäisissä sm-kisoissa. Perseelleenhän se sitten meni alusta alkaen. Tai ei ihan, ensimmäinen 200m uinnista sujui hyvin.

Valmistautuminen kisoihin sujui treenien osalta mielestäni ihan hyvin. Maanantaina kävin avovedessä uimassa 3*~850m vauhdeilla 1:21-1:25/km. Tuntuma oli ihan hyvä, tosin puku ei tuntunut istuvan täysin. Ehkä ne olkapäät ovat vähän paisuneet vuodessa ja keskivartalo kaventunut, joten puvun sisään pääsi vettä hieman enemmän kuin olin toivonut. Kädet taas harittivat vastaan puvussa eteenvedossa, joka väsytti käsiä aika huolella.
Tiistaina oli vuorossa reilu pari kymppiä pyöräilyä, joka sisälsi vajaan ja reilun 4km vedot kovaa.
Keskiviikkona oli vuorossa aamusta uintia lyhyillä vedoilla ja päälle reilu 7km juoksua, joka sisälsi kiihtyviä 400m vetoja radalla + 100m vetoja. Päivään mahtui sitten myös n. 40km pyöräilyä kevyttä rullailua pariin osaan jaettuna. Illasta kevyt kiipeilysetti vielä, joka ei juuri missään tuntunut.
Torstaina kävin vielä illasta uimasta avovedessä märkäpuvulla 2*850m vetoja vauhtina edelleen sellainen 1:20-1:25, joka ei pahalta tuntunut.
Perjantaina oli vapaapäivä. Vähän jäi mietityttämään, olisiko pitänyt käydä uimassa ilman märkäpukua vielä kokeiluna, miten eroa löytyy. En näin tehnyt, vaikka kisassa sitten vedin uimahousuilla kuitenkin.

Miten se kisa sitten?

Perjantaina nukkumaan 23.10, mutta ai että, sohvalla kun nukuin, en saanut unta ties mistä syystä ennen puoli yhtä ainakaan, ja herätyskello pirisi 5.40, joten unta ei saatu palloon ainakaan liikaa. Aamupala nassuun kuuden pintaan ja päivän lehteä lukemaan. Vähän ennen seiskaa lähdettiin ajelemaan kohti kisapaikkaa ja 7.20 parkkipaikalla, josta ajelin sitten pyörällä kiertäen vaihtopaikalle.

Kamat vaihtopaikalle, veden tsekkaus ja päätös, että märkäpuku jää kassiin ja uimahousuilla mennään. Olin sitten ainoa aamun ekassa lähdössä uimahousuilla, muilla oli märkäpuku tai kisapuku, jota ei kyllä sitäkään monella tainnut olla.

Lähtö pamahti ja kovaa pomppimista veteen ja muutama delfiinihyppy rantavedessä ennen kauhomista. Ensimmäiselle poijulle meni kaikki hyvin, mutta sitten ei niinkään enää. Suunnistamisessa tai muussa ei mitään ongelmaa, mutta!

Kiertoliike alkoi tuntua keskivartalossa, joten sitä piti vähän alkaa himmaamaan, ja se kuitenkin vie todella ison osan vauhdista, kun ei kyljelleen pääse hyvin. Ei se ehkä mahdottomasti alkuun vaikuttanut, mutta loppua kohden kun yritti vauhtia taas nostaa, tuntemus kasvoi sen verran ikäväksi, etten vaan voinut nostaa vauhtia tai parantaa asentoa uinnissa, joten meno oli vauhdin ja lihasten tuntemusten osalta aika verkkaista. Harmitti, koska paljon kovempaan aikaan olisi voinut olla hyvin mahdollisuuksia uinnissa. Aika taisi olla luokkaa 11:24, joka ei todellakaan tyydytä, edes ilman märkkäriä.

Vaihtoon pääsi juoksemaan reipasta vauhtia ja se sujui ainakin rykäsyä paremmin. Paita ei vain sujahtanut päälle sujuvasti, mutta muuten onnistui ihan hyvin. Kengät olin taktisesti jättänyt nyt vaihtoon ja ne puin siellä ja juoksin kovaa sitten pyörän kanssa viivalle. Nopeasti ohitin yhden kaverin siinä, jolla taisi olla kengät pyörässä.

Pyörä lähti käyntiin ihan mukavasti, vauhti ei tuntunut pahalta, mutta valitettavasti edellä mennyt pariskunta pääsi karkuun, jota en yksin saanut kiinni alussa. Takaa tuli nopeampi pyörä ohitse, jonka peesiin en myöskään päässyt, sen verran reippaasti tuli ohitse. Toinenkin pyörä tuli ohi melko pian, ja siihen peesiin pääsin. Ylämäkeen tultaessa sitten saatiin edellä mennyt kaveri kiinni (alussa ohi tullut) ja ohitettiin pari kaveria, taisivat olla nuorempaa sarjaa. ehkä 500m ajan otin letkan kärkipaikan, mutta sen jälkeen pari tuli ohitse ja lähti ihan kunnon kyytiä menemään. Tähän en enää pystynyt, koska jo vähän aiemmin alkoi tuntua, että hengitys ei pelaa yhtään. Alkoi pistää oikeaan kylkeen siinä paikkeilla kun letka muodostui. Tämä korostui sitten selvästi viimeisellä kympillä, kun alkoi rankempi matka. Yksin ei päässyt mihinkään ja kylkeen ihan sattui. Vauhti alkoi pudota alun 38km/h vauhdista ylämäkiosuuksien 33km/h ja sekin tuntui pahalta hengittää. Jalat tuntui pelaavan ihan hyvin, joten ylämäissä sain jotenkin edellä menneitä kavereita kiinni vähän, mutta muualla eroa tuli huimasti lisää. Aika taisi olla luokkaa 39:40 tulospalvelun mukaan, ja oma kello 38 ja rapiat ilman vaihtoa. Ei tyydyttänyt sekään yhtään ja alkoi todella vituttaa, kun tällainen vaiva esti kovemman etenemisen!! Sykemittaria ei ollut, mutta hyvin matalalla ne pyörivät... Ei tulisi helppo juoksu näillä näkymin...

T2 vaihto ei sujunut täysin nappiin, sillä unohdin ottaa pyöräkengät irti jaloista ennen vaihtoa, joten juoksin kengät sitten jalassa vaihtoon. Ei siinä mitään, kovaa niilläkin juoksee vaihtopaikalle. Juoksukengännauhat unohdin kiristää loppuun asti vaihdossa, mutta en jaksanut pysähtyä enää niitä paremmin laittamaan kun eivät hölskyneet juurikaan.

Juoksu lähti öm. Sekavissa tunnelmissa liikkeelle. Välillä oli fiilis, että voisi vaan lyödä läskiksi ja kävellä, kun ei tästä mitään tule ja sattuu kylkeen. Toisaalta ajattelin, että kerta sitä on jaksettu tulla sm-kisoihin asti, niin juostaan edes loppuun asti, kävellään sitten. Vauhtia ei saanut millään kun kylkeen sattui. Syke oli hölkkävauhtia itselle, alun kilsat 4:20/km, 4:40/km, 4:30/km ja 4:20/km ei paljoa lämmitä!! 3:50/km noin helpolla reitillä olisi pitänyt olla selvää kauraa. Vauhti oli hitaampaa kuin maratonilla! Ohi tuli muutama kaveri, ja en jaksanut välittää hetkeäkään siitä. Hyvä heille, varmaan lämmitti mieltä, kun pääsi nostamaan sijoitustaan tällaisen löntystelijän kustannuksella... Viimeisen kilsan kuluessa huomasin, että takana tulee ehkä 100-150m päässä yksi kaveri, ja sitä en enää lopussa kyllä kehtaa päästää ohi, en ainakaan suosiolla. Nostin vähän vauhtia kun kylki oli alkanut helpottaa tuollaisen löntystelyn aikana. Naisten kärki, Kaisa Lehtonenkin tuli vastaan vähän ennen omaa maalia, joten onnittelut siihen suuntaan ja nostin vähän vauhtia. Parkkipaikan suoralle tullessa päätin nostaa vauhdin edes reippaaksi, jotta en näytä ihan täysin nololta maaliin tullessa. Viimeinen kilsa tuli rennosti kiihtyen 3:50/km vauhdilla, mutta aika paljon siihenkin jäi varaa, syke ei kovin korkealla oleilleet siinäkään, mitä nyt kylkeen alkoi taas pistoa tuntumaan, joten päätin jättää kovemmat kiihdyttelyt väliin, kun takana tulevakin näytti jääneen riittävän kauaksi.  Aika 21:5x ei kyllä lämmitä, mutta istuu hyvin muihinkin lajeihin tänään, eli sitä samaa heikkoa settiä tässäkin.

Loppuaika 1:13:39(?) ja sijoitus 19/28 miesten yleisessä ei paljon selittelylle jätä sijaa. Paska mikä paska, odotukset ja edellytykset olivat paljon suurempia, mutta tänään sai tyytyä tähän. En jaksa alkaa ajatella enää, mitä olisi voinut olla mahdollista, sillä kärki ainakin paineli melkoista haipakkaa  ja kovaa ja Teemu Lemmettyläkin jätettiin sijalle ynnämuut, vaikka kova kaverihan on kyseessä, hänen kisastaan tosin en tiedä mitään. Joskus toivottavasti ei niin kaukana tulevaisuudessa minäkin pääsen olemaan vähän korkeammalla sijalla yleisissä ja muissa sarjoissa, mitä nyt onkaan tarjolla.

Paluu treenien pariin ainakin tulee sujumaan helposti, koska jalat ja kädet eivät ole juurikaan rasittuneen tuntuisia ja huomenna onkin luvassa hieno pyöräreissu Forssaan.

Onnittelut hyvin suoriutuneille ja tsemppiä heille, joilla tuntui menevän heikoimmin mitä olivat ajatelleet. Kohti uusia koitoksia! :)

4 kommenttia:

  1. Sulla jäi kyllä paljon hampaankoloon, mutta niin jäi mullakin. Uin märkäpuvulla tökki ja vaihto oli sitten tuskasen hidas. Pyörällä ajoin seitsemästä tyypistä ohi, mutta kukaan ei pysyny niistä mun peesissä. Juoksussa meinas sitten vatsa taas krampata. Sijana oli sitten 21.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, peesivapaassa sarjassa toivoisi sitä peesiä edes vähän tasapuolisemmin. Mutta faktahan on, että peesivapaassa sarjassa pitää vaan osata uida tarpeeksi kovaa, että pääsee riittävän kovaan peesiin. Tai sitten toivoa, että takana on useampi sopivan vauhtinen peesi tulossa, johon ei ehkä kannata kuitenkaan luottaa joka kisassa...

      Poista
  2. Katoinkin sun aikaa sieltä tuloksista ja arvelin ongelmia olleen ihan reilusti kun kyllä sulla rahkeita on mennä joku kuusikin minuuttia lujempaa. Mietin vaan mikä pistää alisuorittamaan joka lajissa, mutta selvishän sekin pistos. Mulla sama vamma, mutta onneksi vasta neljän kilometrin juoksun jälkeen. Tuosta viimeisen yön unettomuudesta ei kannata stressata liikaa jos on muuten nukkunut hyvin, se on kai aika yleistä jopa huipuilla ja en itsekään juuri ennen puolta yötä nukahtanut ja viideltä herätys.

    Mutta eikö oo hyvä että tuosta se ei huonone :)?

    Tsemppii

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei siitä unettomuudesta mitään ongelmaa varmaan ollut. Ennen ironmaniakin oli melko sama, että joku reilu 5h siinäkin tuli varmaan nukuttua, kun herätys on niin aikaseen vaikka kisapaikalla oli yötä. Kyllä sitä yhen päivän aina vetää ilman ongelmia, kun on nukkunut hyvin muuten.

      Joo, ei toi suoritus olisi haitannut läheskään niin pahasti, jos se pisto ei olis alkanut jo 3minuutin suorituksen jälkeen ja paheni vaan kun laji siirtyi sille alttiimaksi. Tästä on lopulta hyvä lähteä kohti seuraavia kisoja, ja odotan kyllä innolla kuitenkin uutta sprinttikisaa! :)

      Poista