Järjestelyt lienevät olleen ihan moitteettomat, omat kokemukset tänä vuonna rajoittuvat:
- Lähtöalueeseen, jossa ei ollut muutoksia viime vuoteen (paitsi lähtöryhmien määrän lisääntyminen ja ryhmien koon pieneneminen, jota en huomannut tietenkään keulilta)
- Reitin ohjaamiseen ja merkkaamiseen, jotka olivat oikein selvät, ei ollut vaaraa juosta väärille poluille ja valkoista viivaa pystyi hyvin seuraamaan koko matkan
- Matkan aikaiseen huoltoon, jota tosin hyödynsin vain kahdesti, kun otin mukin vettä ja heitin päähän. Huikkaakaan en juonut, sillä en ole nähnyt siitä olevan juuri hyötyä ja ensi kerralla pari vuotta sitten sain pistoksen, lieneekö juuri juoman takia
- Maaliintuloon, joka oli toki helpompi ja miellyttävämpi kuin aiempina vuosina, jolloin piti juosta pitkä mäki ylös vielä ennen maalia, mutta tässä järjestelyssä oli mielestäni se puute, että maaliviiva tuli hyvin yllättäen, vaikka sen teoriassa tiesi, että se on 100m lähtöviivalla. Silti, varsinaista loppusuoraa ei ollut ollenkaan, joka vähän latisti maaliin saapumista
- Maalin jälkeiseen huoltoon, joka oli parempi kuin edellisinä vuosina, ja nyt pääsi kävellen helposti huoltoalueelle stadionin ulkopuolelle ja sai pussiin kerättyä kaikki haluamansa eväät ja siitä suoraan pois/kisahallille hierontaan
Sää oli mainio, ehkä liiankin lämmin, n. +10-12C ja lähdössä aurinko paistoi, matkalla pilvistyi ja maalissa oli ihan pilvessä. Tuulta ei aluksi tuntunut, mutta siellä 15km tienoilta alkaen alkoi tuntua (vasta)tuuli ainakin, liekkö väsymystä vain, kun sellaista ajatteli... Joka tapauksessa ihan hyvä sää juosta, jos varusteet olivat sään mukaiset toki.
Oma varustus oli lyhyet sortsit, t-paita, lippalakki ja aurinkolasit, kisakenkinä viime vuoden elokuusta asti ykköskenkinä olleet Sauconyn Fastwitch 6:set, jotka tulivat viimein tässä kisassa uransa päätökseen, sen verran alkaa verhoilu hajoilla ja vaimennuskin on tainnut kuolla aikaa sitten. Vain muutaman hassun lenkin olen tehnyt elokuun jälkeen muilla kengillä, joten kaikkea lyhyestä kevyestä kevyeen pitkään ulkona ja matolla ja sisällä, 5km kisasta maratoniin on näillä kengillä taipunut oikein hyvin ilman mitään ongelmia. Ehdottomasti parhaat kengät mitä tiedän, edellinen pari oli edeltävää mallia, toimiva sekin. Nyt postissa odottaakin uusi pari samaa kenkää! Lisäksi kotiin tuli aiemmin viikolla Brooksin racer ST 5:set, joilla ajattelin koittaa juosta kevyttä ja peruslenkkiä ainakin, vähän painavammat kun ovat, muuten istuvat alustavasti oikein passelisti jalkaan (240g vs. n. 200g).
Valmistautuminen kisaan ei ollut ihan optimaalinen, sillä olin edeltävän arkiviikon Mikkelissä harjoittelussa, jossa tein pk:ta maantiepyörällä ja juosten poluilla, eikä mitään reipasta tai kovaa. Lisäksi perjantain kotiin paluun jälkeen pizza ja keksipaketti, ja valmistautuminen oli valmis. Lauantaina aamusta sain tietää, että kaveri ei pysty juoksemaan, joten ei kauaa mennyt aikaa, niin sain osoitteen, mistä hakea numerolappu ja chippi. reilu tunnin pk-pyöräily pohjille ja pari tuntia odottelua. 1l hedelmämehua naamaan tässä välissä, aamupalalla oli pari leipää.
Mietin pitkään, millaisilla tavoitteilla lähteä tällaiseen extempore-kisaan, ajattelin ottaa sen kuitenkin pitkän lenkin korvaajana, ja sellainenhan siitä tuli, reilu 1h pk-pyörää + 26km ja risat juoksua. Vähän pitkisvauhtia reippaammin tosin. Optimivalmistautumisella ja ololla 1.20 voisi olla jackpot, vähimmäistavoite olisi lyödä viime vuoden keskivauhti, 4:01/km muistaakseni ja hyvä aika olisi alle 1.23, jopa alle 1.22.
noin kello 14.25 lähdin kotoa hölkkäämään kohti lähtöpaikkaa, matkaa kun on vain 3km lähtöpaikalle, ja sopivasti osa matkasta reittiä pitkin, joten pääsin vielä juuri ennen lähtöaluetta tyhjiin vessoihin tarpeille. Siitä sitten lähtöalueelle ja omaan karsinaan, ykkösryhmään ja melko keulille (n. 10m viivasta), lähemmäs ei uskaltanut tunkea, näytti osa haluavan sinne vielä enemmän kuin minä, joka tuntui aika oudolta, kun lopputuloksia katselee :) Karsinassa olin 14.41, ja todella nopeasti se aika siinä meni, kun lähtölaukaus/torvi jo pamahtikin.
Alkumatka, 0-5km:
Paukusta liikkeelle, aika verkkaisesti, mutta jo ensimmäiseen mutkaan tultaessa garmin näytti 3:30/km vauhtia ja ensimmäinen km mentiinkin 3:40/km, ja paljon oli porukkaa vielä edellä, vaikka ohitinkin aika monta siinä alussa. Toinen kilometri rantaa kiertäen meni ilman ongelmia, ei ruuhkaa enää ja omaa juoksua pääsi juoksemaan. Tässä vaiheessa hengitys toimi oikein mainiosti, tuntuma oli jopa helppo, ei pakottava lainkaan. Toinen km vei noin 3:45, joten hyvin oltiin aikataulussa, vaikka pieneen alamäkeen alkumatka päästiinkin tulemaan. Sitten noustiin linnunlaululle ja alas, joten seuraava km oli aavistuksen hitaampi, aikaa meni noin 3:51. Neljäs oli taas tasainen, aikaa meni 3:46 ja viides tultiin ylämäkeen 3:59 ja oltiin aika lähellä 1.20 vauhtia, vitonen taisi olla kyltin kohdalla noin 19:01 tai jotain.
Haasteet alkavat, 5-10km:
Vitosen jälkeen alamäkeen joten kuudes kilsa taas vähän nopeampi, 3:46, mutta hengitys alkaa tuntua raskaalta ja vinkua (huom. sisäänhengityksessä erityisesti), limaa ei kuitenkaan nouse pahemmin. Happi ei tuntunut vain liikkuvan hyvin. Tästä mentiinkin sitten kymppiin asti optimaalisesta tavoitteesta kokoajan jääden. Km ajat olivat välillä 3:48 - 3:58, ja kymppiin tultiin ajassa 38:23, joten lähes puoli minuuttia oltiin optimista jäljessä, ja olo ei ainakaan helpottunut. Pieni ongelma oli, että kun oli saanut numerolapun niin nopeasti, ei kisaa pitänyt niin tärkeänä. Mieli meinasi tehdä tepposia vähän väliä, että kyllä sitä voi höllätä, kun ei sillä niin väliä ole, pitkis se vain on ja niin edelleen. Pakotin itseni aina kuitenkin jatkamaan, ja peesistä ei saanut päästää irti, se olisi kaiken pahan alkua se. Kilometri kerrallaan, niin sitä ajattelin, ja matkaa oli kuitenkin vielä yli puolet jäljellä. Itse asiassa ensi kertaa mietin tätä asiaa jo, kun 20min täyttyi. Ajattelin, että jesh, neljännes takana, nyt pitäisi vain jaksaa enää se 60min.
Mihinkäs se tuska menisi, 10-15km:
Samaa mietin taas kun 40min tuli täyteen, ajattelin, että nyt ollaan aika lähellä puolta väliä jo. 11km kohdalla ajattelin, kellon näyttäessä noin 42:16, että jos tästä jaksaa kympin vielä alle 40min vauhtia, tulee ihan kohtuu aika. Piis of keik, kyllähän minä nelosen vauhtia jaksan... No, olihan siinä toki se 100m ylimääräistä, jolle piti raivata tilaa, ja vähän kiristää siitäkin, että 1.22 alittuu. Metsässä garmin näytti mitä halusi kuluvan kilometrin vauhdiksi keskimäärin, joten siihen ei pahemmin voinut katsella. Tuntuma säilyi kuitenkin melko samana, nyt piti kokoajan muistuttaa jalkoja, että painakaa sitä maata vähän enemmän, että vauhti pysyy. Hengitys kun ei antanut enää yhtään periksi, puuskutin varmaan kuin pieni höyryjuna. Silti minä en ollut se, joka porukasta putosi. Aina välillä joku harvenevasta porukasta jäi, eikä enää näkynyt missään. Pikkuhuopalahteen tultaessa oli taas vähän enemmän yleisöä ja pari tuttuakin tuli bongattua siellä. Ei muuten, mutta huutivat miulle niin ehkä saatoin reagoida siihen. Pätkä metsästä alas lahdelle on aina mukava, koska siinä on sen verran alamäkeä, että kokee vauhdin kiristyvän ja saavan taas aikataulua kiinni. Siinä tulikin yksi nopeimmista km pätkistä, jotka garmin tallensi, 14.km aikaan 3:42.
Vielä lahden kiertäminen ja takaisin metsään, 15-20km:
Alamäen jälkeen alkoi tuntua, että porukka hajoaa, ja niinhän siinä pian kävikin, kun yksi irtosi karkuun ja pari kaveria jäi taas minusta. Siinä sitten loppuun asti jouduin tavallaan juoksemaan yksin, vaikka eroa seuraaviin ei ikinä ollut ihan hurjan paljoa. Kuitenkin saavutin aina seuraavia ja takaa ei kukaan tullut enää ohitse. Eikä kukaan ohitettukaan halunnut jäädä peesiin. Silti garmin antoi hitaita kilsoja, toki loppu on todella mäkistä menoa ja metsässä mennään, km-ajat olivat välillä 3:54 - 4:10 vaikkei ne ihan siltä tuntuneetkaan. Kuitenkin ajattelin km-kylttien kohdalla kelloa katsoessa, että alle 1.22 on pieni mahdollisuus, jos ei vauhti hyydy enää ja alle nelosen saa vauhdin pidettyä keskimäärin.
Maaliin! 20-21.1km:
Siinä oli vielä yksi selkä lähietäisyydellä, mutta se ei tuntunut lähenevän enää yhtään. 20km kohdalla kello näytti jotain 1:17:44 tai ainakin lähelle. Vielä olisi siis noin 4min15s aikaa juosta tuo 1.1km. Näin tarkasti en toki miettinyt silloin, kunhan ajattelin, että päälle 4min aikaa, rutistetaan vielä! Auroran sillalla eroa oli lähemmäs 30-40m edeltävään kaveriin, ja viimeiseen nousuunkin vielä 20m ainakin. Alas kohti stadionporttia, ja ero säilyi. Yritin mahdollisimman vähän juosta ylimääräistä jyrkistä mutkista portilla, ja eroa oli nyt reilu 10m. viimeinen vaihde sisään, ero kaventuu, 100m jäljellä ja pistän sprintin päälle ja saavutan kaverin ja heittäydyn viivalla vielä ohitse! Jesh! Ja kellokin tykkää, aika näytti 1.21.46!
Matka 21.1km, aika 1.21.46, sijoitus 29., keskivauhti 3:52,5/km, syke avg. 181bpm (pari pykälää korkeampi kuin vuosi sitten HCR, säilyi melko vakiona alun jälkeen, n. 180-185bpm)
Siinä hetken polviin nojailtua lähden jatkamaan kävelyä, törmään naisten voittajaan, seuratoveri Maria Söderströmiin, joka otti suvereenin naisten sarjan voiton. Muutaman hetken mietteitä vaihdettuamme haatattelija ottaa Mariasta kopin ja jatkan matkaa maalihuoltoon ulkopuolelle. Sieltä hierontaan ja siitä kevyt hölkkä kotiin suihkuun. Muutama hiertymä, yksi vasemman jalan jalkapöydällä, lienee kenkä hiertänyt liian kireiden nauhojen takia, lisäksi saman jalan mediaalimalleolus ottaa aina osumaa, lenkillä kuin lenkillä, joten olin teipannut sen nyt, mutta silti siinä oli verinen hiertymä. noh, eipä sitä kisassa huomannut, toisin kuin yleensä lenkillä, kun oikean jalan kenkä osuu siihen välillä, ja jos sen ei anna parantua, se sattuu aina kun siihen kerran tai pari lenkin aikana jalka osuu... Lisäksi taisi joku rakko tulla jalkapohjaan, sekin vasemman jalan päkiän alle. En ole tosin varma, tuliko se nyt vai aiemmin, kun ei ollut ikinä kipeä eikä sitä tänään enää olekaan. Muuten kroppa säilynnee vammoitta, joten hyvästä treenikisasta meni! Onhan se kivempaa raastaa porukalla kuin yksin, etenkin jos meno ei täysin parasta ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti