9.5.2013

Viikonloppu ja HCR-raportti!


Perjantaiaamun jälkeen oli sopiva aika istahtaa alas ja odottaa lauantain juoksua. Jälkikäteen ajatellen viikko oli aika kevyt, mutta totta puhuen se taisi olla vain hyvä juttu juoksun kannalta :-)
Lauantaina en tehnyt oikeastaan mitään ihmeempää kuin nukuin pitkään ja söin hyvän aamupalan. Joskus kahden aikaan lähdin kotoa lönköttelemään kohti lähtöpaikkaa lämmittelyksi. Siinä kuuden kilsan kohdan vessassa kävin vielä ennen lähtöpaikalle menoa, koska kokemus sanoi, että ruuhkaa oli lähtöalueen vessoissa ainakin viime vuonna ja nämä pari vessaa radan toisella puolella ovat yhtä kaukana mutta ilman jonoa :) Siinä 14.30 olin sitten paikalla ja siirryinkin pian karsinaan odottelemaan. Aika meni nopeasti ja valittu paikka karsinasta oli oikein sopiva, noin 30m lähtöviivasta ja edessä lopulta ehkä 200-300 juoksijaa? Osa selvästi hitaampia ja osa takana olevista oli nopeampia kuin minä alussa, joten aika fifty-sixty meni sijoittuminen.

Tänä vuonna taas olin unohtanut laittaa sykemittariin sellaisen näytön, joka näyttäisi kokonaisaikaa sekunnin tarkkuudella, joten sain tyytyä matkasta tunnin jälkeen vain tasaminuutteihin ja kilometrivauhteihin. Kyllä silläkin sitten kuitenkin pärjäsi, mutta pitää varmaan luoda jatkoa ajatellen tuollainen näyttö jo valmiiksi.

Lähtö pamahti ja viivalle asti meno oli kävelyä, mutta pian sen jälkeen pääsi jo juoksemaan hyvää kyytiä eikä ihmeempää ruuhkaa muodostunut osaltani. Toki edessä oli paljon hitaampia ja etenkin alamäissä sai rullailla pientareiden kautta ohi varoen.

Alkumatka meni kuin itsestään ja tavoitteena oli pitää 4:05/km vauhtia yllä ja pyrkiä alittamaan 1:27. Kympin ennätys antoi siihen viitteitä, mutta pari viikkoa ennen kisaa olleet 6km ja 10km kisat eivät ihan samaa lupailleet niissä vauhtien ollen ~3:50 ja 3:55/km. Yritys siis oli kova ja yritin vain toivoa, että katkeamista ei tapahtuisi kovin aikaisin ja pöljänä päivänä tuo saattaisi sittenkin onnistua. Ensimmäisistä kilsoista alkaen tuntui, että tänään menee ihan hyvää vauhtia ja mittarin mukaan paineltiin siinä nelosen molemmin puolin, pääasiassa yli, mutta kuitenkin siinä 4:00 ja 4:05 välillä. 

Mittataulut matkan varrella tulivat pikkihiljaa aiemmin ja aiemmin vastaan, ja aina vilkaisin kelloa sekä taulun kohdalla että sitten mittarin väristessä. Taulujen mukaan kuljin aika tasan 4:00 vauhtia, vitosen kohdalla kellon näyttäessä 20:05 ja mittarin 5km kohdalla 20:20. Kympin kohdalla tilanne oli jo kutkuttava, 39:55 ja mittarin mukaan 40:23. Väliajoissa melko sama tilanne, 42:00 eli 4:00/km vauhti tarkalleen. Tässä aloin jo laskeskella, että jos tästä on puolet jäljellä, minulla on hyvin varaa katketa muutamalla viimeisellä kilsalla, mutta ei aiemmin! Fiilis ei ollut onneksi mitenkään tuskainen tässä vaiheessa. Yritin vain kilsan kerrallaan niellä ja onneksi ympärillä oli porukkaa, joskaan en peesissä juossut alkumatkasta juuri ollenkaan vaan ollen väliinputoaja, selkien ollessa 10-20m edellä.

Viime vuodesta tiesin, että edessä olisi mahdollisesti pari nopeampaa kilsaa alamäkien johdosta. Niinpä sain mukavasti taas vähän keulaa tavoitteeseeni ja pääsin ihmsten peesiin kiinni ja siinä sitten yhden jos toisenkin selässä roikuttiin kun itseni vetämä ryhmä fuusioitui toisen kanssa ja osan tästä jäädessä. 14km kohdalla alkoi tilanne tuntua kutkuttavalta kun tämä isompi n. 6 ihmisen ryhmä syntyi. Viime vuonna tämä oli viimeinen hyvältä tuntunut kilsa ja sen jälkeen alkoi pistämään ensimmäistä kertaa juostessa, joten pelon sekaisin tuntein odottelin, josko jotain tuntemuksia alkaisi taas tulla, olinhan samoin kuin vuosi sitten, edellä tavoiteaikaani yli minuutilla. Mitään ihmeempiä tuntemuksia ei tullut kuitenkaan ja 17km juottopisteen kohdalla tuntui mahtavalta, olinhan selvinnyt jo näin pitkälle ilman katkeamista näköpiirissä!

Vähän ennen tätä juomapistettä erkanin ryhmästä parin kaverin kanssa ja siinä sitten toinen mies ja eräs nainen vetivät minua eteenpäin, pysyin kyydissä kuin takiainen. Juomapisteellä urheilujuomaa naamaan ja vesimuki niskaan (olin juonut sekä 1. ja 2. pisteellä, mutta en uskaltanut ottaa juotavaa 3. koska sen jälkeen viime vuonna alkoi pistää. Otin siinä vain vesimukin niskaan) ja lätsä takaisin päähän. Ai että se teki hyvää, viileä vesi nimittäin päässä! Vähän lisää energiaa tuntui saavan kun lämpöä haihtui.

Edessä oli neljä viimeistä kilometriä, joista kolme seuraavaa tiesin haastavammiksi ja viimeinen menisi sisulla stadionin ympäri. 18km kohdalle olin peesissä, ja toinen mies yritti ottaa keulapaikan naiselta. jäi sitten siihen rinnalle, ja päätin, että nyt jos ei koskaan! Ohitin molemmat ensi kertaa ja taisivat pikkuhiljaa siinä sitten jäädä, koska ääniä ei pian enää kuulunutkaan. Sain edestä hyvin toisen kaverin selän kiinni, jossa pysyin 20km merkille asti, auroransillan ylitykseen asti, jonka jälkeen iskin ohitse. tämä peesi oli tuntunut hyvältä, ilman sitä olisi vauhti voinut helposti romahtaa, mutta vielä se ainakin oinasteli, että n. 4:00/km vauhtia taidetaan tulla. 

Viimeiselle kilsalle ohitin siis tämän punapaitaisen kaverin, ja ajattelin että jos edellä pysytään, vauhti lienee kovaa! tässä vaiheessa en enää tiennyt vauhtiani, olin sokaistunut siitä ja se tuntui lähes matelulta kun reidet olivat tulessa ja pohkeissa ei ollut enää kimmoisuutta. Ohi ei kukaan kuitenkaan meinannut tulla, joten päättelin vauhdin olevan hyvää. Kannustus viimeisellä kilsalla oli mahtavaa ja se buustasi vähän lisää vauhtia. 

Selkiä näkyi edellä tultaessa viimeiseen mäkeen ennen stadionia ja siihen yritin tikata niin nopeata askelta kuin pystyin, että vauhti pysyisi mäessäkin riittävänä. Selät eivät juurikaan lähentyneet kuitenkaan, ja takaa kuului lähestyvien askelten ääni, joka piiskasi itseäni eteenpäin. Garmin näytti tässä vaiheessa 1:22, joten arvelin, että alle 1:25 menee varmasti mittarin mukaan, sekunneista kun ei ollut tietoa.

Kaarros portista sisään ja viimeinen vaihde silmään! Edessä oli ihmisiä ja takaa äänet olivat alkaneet heiketä. Stadionilla kuulin vain selostajan äänen ja huutavien ihmisten ääniä, ja yritin vimmatusti ohittaa ihmisiä. Tuntui, kuin he eivät olisi ottaneet edes loppukiriä, sillä ainakin pari kaveria ohitin kaarteessa ja maalisuoralla edellä mennyt kaveri antoi minun viedä loppukirin pari metriä ennen maalia, kiitos siitä, hehe :)

Kellot pysähtyivät (eivät kirjaimellisesti) nettoaikaan 1:23:29 ja bruttona 1:23:40 ja sillä irtosi 17500 ilmottautuneen ihmisen joukosta 96. sija. Lähtönumeroni oli 81, joten aivan siihen en yltänyt. Viime vuonna olin ajatellut, että jos omaan lähtönumeroon olisi yltänyt, se olisi hyvä. Nyt sain vain kovin pienen numeron, joten en uskonut missään vaiheessa siihen pääseväni - en tosin uskonut alle 1:24 ja alle 4:00/km vauhtiinkaan, enkä myöskään siihen, että en katkennut missään vaiheessa vaan vauhti pysyi tasaisen tappavana koko matkan!! 

Sykkeistä sen verran, etten niitä matkan varrella katsonut kertaakaan, sillä ajattelin sen vain tuovan liikaa ajateltavaa ja se varmasti saisi minut tekemään jotain päätelmiä sen perusteella, j saattaisin hylätä tuntemukset täysin. Siispä maalissa kun katselin, niin avg. syke oli 179 ja maksimit maalialueella 190. Molemmat ovat 4 pykälää korkeammat kuin viime vuonna, joten vähän tuli raastettua enemmän! Alun jälkeen sykkeet olivat todella tasaisesti välillä 178-181, viimeiset 2km tuli 182 ja 185 keskiarvoilla. Tästä pitää ottaa syke ylös ja jos sitä tulee käyttämään juoksutreeneissä, niin voi pitää hyvänä vk-tasona 180 alittavia arvoja.

Viime vuonna olin myös katkerasti tainnut kirjoittaa, että perkele, ensi vuonna menee selvästi alle 1:25, koska se katkeaminen silloin söi mahdollisuudet alle 1:30 alitukseen selvästi, kun oltiin vielä 15km kohdalla alle 1:29 vauhdissa. Nyt ei ongelmia tullut ja olin ja olen hyvin tyytyväinen aikaan - olkoon reitti sitten minkä mittainen tahansa! Mikään ei vie minulta sitä, että ylitin itseni ja tavoitteeni ja tämän ollessa vain välietappi kesän ja syksyn kisoihin, en onneksi murehdi asiaa liikaa. Juoksufoorumilla etsivät saavat hoitaa asiaa siihen pisteeseen kuin haluavat ja kiitos siitä heille, että epäselvyydet tuodaan esille.

Tämä taisi olla mahdollisesti vuoden ainoa puolikkaan kisa, joten jäänee ensi vuoteen aikojen parantaminen. Kesällä kun riittää tri-kisoja ja puolikkaat häiritsevät kyllä ehkä liikaa muuta treeniä, jos niissä aikoja haluaa juosta. Lyhyemmät kisat ovatkin sitten ehkä mahdollisia ohjelmassa, etenkin ennen Berliinin maratonia syksyllä.

Muut palautteet HCR-kisasta ja positiiviset ja negatiiviset kommentit jätän viralliseen palautteeseen, täällä niistä ei taida kukaan kostua. Ruokaa ja juomaa sain hyvin ja kotiin pääsin kävellen :)

Kävelin siis kotiin ja söin sitten oman kullan tekemiä kannustusvoisilmäpullia <3 Illalla päätin lähteä palauttamaan kroppaa Malmille, muutaman tunnin levon jälkeen, jossa sitten saunoin olan takaa ja lilluin kylmäaltaassa enemmän kuin koskaan ja uinkin jopa 10min ajan kevyttä polskintaa, käytännössä ilman potkuja :) Hyvä reissu oli ja varmasti hyödyllinen!

Sunnuntaina jalat tuntuivat yllättävän hyviltä, sillä viime vuonna jalkojen palautumiseen taisi mennä pauttiarallaa pari viikkoa. Niinpä kävin sunnuntai-iltana reilun tunnin pyörälenkillä, jolle tuli mittaa vajaa 30km ja se sisälsi n. 10km "reippaampaakin" ajoa maasturilla. Availi ehdottomasti hyvin jalkoja lisää!

Viikolle tuli yhteensä tunteja 9h05min ja puolikkaan juoksun ansiosta juoksua tuli enemmän kuin sitten helmikuun viimeisen viikon (32.2km), nyt jopa 31.0km! :)

Tätä seuraava viikko on sitten sellainen puoliksi palauttava puoliksi perusviikko. Pyörä pitää saada kulkemaan kovaa ja uinti takaisin raitelle, ennen kesän kisoja.

2 kommenttia:

  1. Sulla on kyllä hiton vahva juoksupohja triathloniin. Todella kova juoksu toi HCR!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se näköjään melko vähällä juoksutreenillä kulkee ihan mukavasti. Joulusta hinkattu uintia ja sekin ehkä auttaa juoksussa. Pyörä pitäisi vain saada kulkemaan kovempaa vielä, mutta kuten sanottu - nyt on ehkä mukavampi panostaa uintiin ja pyörään juoksunkin kustannuksella, kun siinä taso on ehkä kuitenkin korkein.

      Poista