2.10.2013

Berliinin Maraton ja näin tehtiin 2:58:28



Lauantaina oli vuorossa ensimmäinen kokeilu jaloilla, miltä juoksu tuntuu lähes viikon tauon jälkeen, olon ollessa vähän tukkoinen vielä. Mittaria ei ollut mukana pelästyttämässä, mutta kyllä ne jalat eteenpäin menivät, vaikka vauhti tuntui hitaalta ja hengitys oli raskasta. Onneksi ei ollut sykettä tai vauhtia tiedossa, niin ei haitannut, kunhan sai vähän auottua paikkoja 10min juoksun aikana.

Kävelyä oli paljon pe-ti, mutta ei nyt mahdottomasti. Toki koti-Suomessa en kävelisi näin paljoa ennen maratonia tai muuta isoa kisaa, mutta ehkä se ei ole niin ratkaisevaa, kun ei voitosta taistella.

Lauantaina käytiin expossa pyörimässä, joka oli aika valtava, ja hienosti olivat saaneet numerolaput laitettua sinne viimeiselle seinälle, jotta matka ovelta sinne kestää vähintään sen 20min, vaikka varsinaista jonoa ei missään vaiheessa ollutkaan - kertoo jotain paikan laajuudesta, sillä mihinkään ei varsinaisesti pysähdytty ostelemaan asioita, vaan numerolappujen haun jälkeen vasta. Mitään erityistä ei tarttunut exposta mukaan, eikä kyllä ollut ajatuskaan. Vain valkoinen lippis, jollaisen olin unohtanut kotiin, tuli ostettua sieltä. Monille taisi tulla enemmänkin tavaraa mukaan sieltä, mutta ehkä se on suunniteltua. Suoraa käytävää tuolla ei ollut, hyvin piti pujotella jokaisen kojun vierestä, että etenemään pääsi, joten kaikki tuli kuitenkin kierrettyä. Homma toimi kuitenkin kuin junan vessa varmasti suurimmalle osalle, joten pointsit siitä järjestäjille.

Nukkumaan menin pitkän päivän päätteeksi klo 22, ja herätys oli klo 06.00, jotta pääsen syömään aamupalaa ajoissa. Jo tuttua touhua, eli jugurttia, banaania ja leipä naamaan ja vähän aplarimehua ja se on siinä. Vessassa sai ravata monta kertaa, näköjään suoli tykkää jännittää, se on jo tapa, mutta mikäs siinä, kunhan vessa on lähettyvillä pari kertaa aamun aikana ennen starttia niin homma on hoidossa.

Klo 7 lähdettiin suunnilleen asunnolta kohti metroa, jossa yhdellä vaihdolla pääsi päärautatieasemalle, josta käveltiin ison massan mukana valtavalle maratonalueelle, jonne pääsi vain juoksijat. Ja heitähän riitti. Lämpöä oli ehkä 5-6C aamusta ennen kahdeksaa vielä, mutta tarkenin kuitenkin sortseilla ja hihattomalla suomipaidalla, kun päälle vetäisi adidaksen muovipuvun. Kädessä tyhjä pullo lähdin dallaamaan kohti lähtökarsinoita, jonne mentiin Tiergartenin puistometsän läpi, jossa oli melko kapeita katuja niin isolle ihmismäärälle. Onneksi olin lähtöryhmässä C, jolloin kun pääsin G ryhmän ohitse ja E ja D erkanivat siitä vielä omilleen, niin ei paljoa porukkaa vielä 08.15 ollut, kun saavuin lähtökarsinani reunamille. Oli juuri lähtemässä kelaajat ja käsipyörittäjät, joita ei montaa kyllä ollut. Tunnelma alkoi nousta, ja muuan Haile sanoi pari valittua sanaa päivän juoksusta, ja vastasi ME yritykseen, että kyllä se tänään tulee. Ja niin se tuli.

Tyhjää pulloa en tarvinnut karsinassa, jonne olin heti mennyt kun tulin paikalle. Se oli sitä varten, jos tulisi vielä karsinassa hätä käteen, niin ei tarvitse maahan lorotella, kuten osa teki, josta roiskui sitten mudien jaloille. Kelaajien lähdettyä myös A- ja B-karsinat aukesivat, ja totesin, että edellä lähtee ehkä 5-800 ihmistä, ei varmasti enempää. Olin ryhmittäytynyt vasempaan reunaan, "ohituskaistalle". Se on tunntetusti nopeampi puoli kuin oikea, joten jos ruuhkaa pelkää, niin vasen on turvallisempi ratkaisu. Nyt sitä ongelmaa tuskin olisi ollut edes oikealla puolen vielä C-karsinassa, ehkä ei D-karsinassakaan, sen verran vähän porukkaa niistä lähti - ne suuret massat olivat hyvin paljon taempana, joilla kuulemma ruuhkaa oli matkan aikana pitkällekin asti.

Kello läheni 8.45:ttä, jolloin porukka alkoi ottaa muovipussia pois päältä ja muita ylimääräisiä asujaan ja heitellä niitä reunamille. Lämmittelyä en ollut tehnyt muuta kuin hyppelemällä paikallani, mutta fiilis oli rento ja olo oli paras koko viikkoon, ehkä jännitys vei osan epävarmuudesta pois. Pientä yskää oli alkumatkasta, mutta se loppui matkan edetessä. Tunnelma tiivityi ja aika riensi karsinassa, joka ei ollut edes täyteen ahdettu. Lopulta nauhat karsinoiden väliltä poistettiin ja porukka tiivistyi lähemmäs viivaa. Lopulta lähtölaskenta, 5,4,3,2,1 ja matkaan!

0-5km:

Viivalle asti pääsi kävellen, vaikka juoksemaankin olisi jo voinut, mutta eipä siinä kiire ollut, brutto- ja nettoajan ero oli vain 21s, joka kertoo, kuinka läheltä 3h juoksijatkin pääsivät lähtemään viivaa. Viivalta lähdin juoksemaan ja tilaa oli todella hyvin alusta alkaen, ja maaliviivalle asti porukkaa oli vieressä enemmän tai vähemmän, joka siivitti eteenpäin kuin itsestään.

Porukkaa näkyi ensimmäisten kilometrien aikana jo tien varressa lorottelemassa, joka vähän hymyilytti, kun kuitenkin olivat alle 3h juoksijoita varmasti - olisiko pitänyt käydä ennen lähtöä vielä puskassa?

Alusta asti tuntuma oli hyvä, katselin garminia välillä, mutta sykkeet olin laittanut pois näkyviltä, sillä ne vain säikäyttäisivät varmasti. Vauhti oli garminin mukaan tasaisesti 4:05/km tuntumassa, mutta siihen piti lisätä pari sekuntia aina päälle, kun vähän ajoissa piippasi. Lopulta garmin näytti 42,6km, joten 10m lisää tuli keskimäärin kilometrin pätkällä. Seuraavalla maratonilla, jossa tiedän olevan jokaisen kilometrin tolpan kohillaan, saatan vaihtaa autolapin pois ja painella itse väliajat, niin tulee tarkempaa dataa aiheesta. 5km väliaika oli 20:41, joten hyvin oltiin tavoitetta edellä (~21:20). Tuntuma oli, että tästä tulee hyvä päivä!

5-10km:

Ensimmäinen juomapiste oli kohdassa 5km ja seuraava 9km kohdalla. Taisin juoda jokaisella asemalla vettä, paitsi yhdellä otin urheilujuoman. Vedestä puolet kurkkuun ja loput lakin alle tai päälle. Toimii minulla kuin junan vessa. Juomapisteitä taisi olla 17kpl, joten juotavaa sai kyllä, ja 4 geeliä vedin matkalla. Juoksu soljui eteenpäin nautiksellen, mittari vilkutti väliajat 4:05 ympärille edelleen ja 10km väliaika olikin 41:16 (5km 20:35), ja tavoitetta edellä jo toista minuuttia. Fiilis oli katossa, juoksu tuntui hyvältä ja hengitys toimi moitteettomasti ja yskä oli vain ääni joka kuului vähenemässä määrin.

10-15km:

Seuraava juomapiste oli 12km kohdalla, jossa otin ensimmäisen geelin. Juoksu oli edelleen helpon tuntuista, ja 15km kohdalle tultiinkin ajassa 1:01:48 (5km 20:32), tavoite oli näpeissä, tunsin sen ihan selkärangassa asti, että tänään se tulee - popmuseota lainatakseni: Saa nauttia. On lupa tanssia!

15-20km:

Toisen geelin otin 17.5km juomapisteen kohdalla ja annoin mennä minkä nautinnolta kerkesin! Tunnelma oli katossa, katsojia oli joka puolella ja kun edellinen musiikki alkoi takana vaimeta, seuraava alkoi edessä jo kuulua ja etenkin siltojen ja muiden kaikukoppien kohdalla ääni oli huikea! 20km väliaika oli 1:22:27 (5km 20:39).

20-25km:

Ensimmäisen kerran omat kannustusjoukot olivat puolimatkan kohdalla, johon saavuin ajassa 1:26:57 ja kannustus toi lisää virtaa etenemiseen. Fiilis alkoi olla kuitenkin, että reidet alkavat kovettua, vähän aiemmin kuin olin toivonut. Enempi juoksutreeni varmasti auttaisi ongelmaan :p.25km kohdalla kello näytti kuitenkin hyvin vielä 1:43:19 (5km 20:52), vaikka tässä vaiheessa garmin näytti ensimmäisen kerran yli 4:10/km väliaikaa parillakin kilometrin pätkällä. Varaa olisi kuitenkin hyvin löysätä, joten eipä tässä ongelmaa olisi.

25-30km:

Jaloissa alkoi tuntua enemmän jäykkyyttä, mutta matka taittui silti ihan ripeään tahtiin silti. Powerbar-pisteeltä joku nestegeeli nassuun ja menoksi. Powerbarin ei-niin-nestemäisetkin geelit ovat hyviä, koska pystyn syömään niitäkin ilman vettä, niin tämä nesteversio meni alas oikein nautinnollisesti suoraan, ei mitään ongelmaa. Tästä eteenpäin kuitenkin aloin jo kulkea kilometri kerrallaan aina seuraavaa kilometrikylttiä odotellen ja seuraavaa juomapistettä tähyillen. Hengitys oli kuitenkin täysin toimiva, ei mitään ongelmaa, joten ei hätää vielä. 30km kohdalla oltiin ajassa 2:04:28 (5km 21:09) ja vähän ennen tätä olin miettinyt, tuliko uusi ME tänään vai ei, mutta tietoa siitä en saanut missään vaiheessa, en maalissakaan sitä tiennyt.

30-35km:

Jalat ovat melko samanmoiset kuin aiemminkin, joten ei ollut mitään hätää ehtiä maaliin ajoissa. Muistan 32km kohdalla katsoneeni kelloa ja ajatelleen, että njääh, noin 46 ja rapiat minuuttia aikaa juosta 10km, ei se ole mikään ongelma, joten jatkoin nautiskelua auringossa ja valtavasta yleisön kannustuksesta ja lukemattomista kanssajuoksijoista! 35km väliaika oli 2:26:14 (5km 21:46) ja ensimmäinen 5km pätkä, kun alettiin tulla lähemmäs 3h rajaa. Kuitenkin vain noin 27 sekuntia, joten en matkan aikana juuri tästä hätkähtänyt, tiesin, että varaa on nauttia koko rahan edestä, ja koska tavoitteeni oli kristallinkirkkasti vain alle 3h, ei mitään muuta kovempaa, niin ensimmäistä kertaa kisaillessani en alkanut puristamaan yhtään enempää! Tämä oli tavallaan outo fiilis, mutta tavallaan nautinnollista, sai juosta niin rennosti kuin juoksu vain kulki ja kunhan vähän piti huolen, että rento meno säilyy niin kaikki oli hyvin :))

35-40km:

Tuuletus onnistuu hyvin jokaiseen kuvaan
Pisteessä 36km otin vielä yhden geelin nassuun, ja viimeinen sai jäädä sitten taskunpohjalle makaamaan, sitä en tulisi nauttimaan tämän juoksun aikana. 37km kohdalla oli uudestaan kannustusjoukot kohdalla, kun matkaa 21km pisteeltä tähän oli vain pari sataa metriä korkeintaan. Hyvä piste kannustaa siis :) Fiilis oli ihan katossa 37km kohdalta eteenpäin, en vaan voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, kun saa juosta nauttien menosta ilman puristusta ja tietää, että tänään on hyvä päivä juosta :) 40km väliaika oli 2:48:36 (5km 22:22), joten n. 1min oli ero kaventunut tavoitteeseen, mutta eroa oli silti vielä yli 2min hyvää ja mikään ei voisi estää minun nautiskelua viimeisille metreille asti! :)
37km kohdalla Suomipaita viilettää

40-42.2km:

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin myös tämä juoksu. Appiukkokokelas tuli takana, jonka olin ohittanut n. 5km kohdalla kuulemma, ja hän näki minut sitten Brandenburgin portin kohdilla ja otti vielä minut kiinni ja siinä rupatellen juostiin yhdessä maaliin samalla bruttoajalla, ilman mitään loppukiriä, viimeisestä metristäkin nauttien :)

Loppuaika oli 2:58:28 nettona ja bruttona 21s heikompi. Mitään enempää en olisi voinut toivoa juoksulta, vaikka rennosti loppuun asti tarkoittikin positiivista splittiä tällä kertaa parilla minuutilla. Puristaen siitä olisi voinut nipistää ehkä minuutin, ehkä enemmän, mutta en jaksa edes miettiä asiaa, koska se ei ollut päivän tarkoitus. Pienestä köhästä johtuen pääsin juoksemaan niin nautinnollisen juoksun, ja joka toi vielä sen tavoitteen, jonka olin asettanut reissulle 9 viikkoa aiemmin, että olen täysin onnellinen tästä tuloksesta ja minuutti sinne tai tänne ei vie tätä juoksua minulta :)

Bruttoajat 2:58:49 tasan :)

3 kommenttia:

  1. Huh huh, huikea juoksu. Vähän masentavaa, että olen juossut Viikin vitosta samaa vauhtia kuin sinä tykität koko maratonin :-D

    VastaaPoista
  2. Danke schön, nyt alkaa olla flunssa kohta selätetty ja ensi viikolla aloittelen taas jotain höntsätreeniä, josko siitä seuraavalla jo ihan säännöllisemmän. Ensi viikolla uintikokeiluja luvassa :)

    VastaaPoista