SM-puolimatka 2014

DNF.  Sellaista sattuu, etenkin jos lämpöä on jo aamusta yli +20C ja juostessa lämpömittari näytti ainakin yhdessä vaiheessa +30C.

Uinti

Valmistatutumisessa ei ollut viime vuoteen juurikaan eroa, mutta uinti ei sujunut tänä(kään) vuonna Joroisilla siihen malliin kuin olisin toivonut. Aika oli jotain 28min, kun tavoite ja täysin realistinen sellainen, olisi ollut ainakin alle 27min, jopa parempi. Itselle ei vain näytä sopivan näin pitkät poijuvälit eikä se, että kääntöpoijuja näe hyvin. Heti alusta jouduin kamppailemaan uinnissa, kun lähtö tuli täysin yllättäen, ja jäin jonnekin toiseen riviin. Yli eikä ohi päässyt, joten jouduin hakemaan paikan ihan oikeasta reunasta, jotta pääsin ohi. Tässä vaiheessa jo kolmen kärki oli hieman pääsyt karkuun ja menikin menojaan. Uin neljäntenä ensimmäiselle kääntöpoijulle, vaikka kiersin mm. yhden välipoijun oikealta puolen, tehden siis ihan mittavan lisälenkin kaartaen niin oikealta. Toinen pojiväli oli vähän pahempi. En nähnyt kunnolla/erottanut kunnolla, mikä se oranssi poiju oli, koska järjestäjät olivat niin fiksuja, että myös turvaveneilijöillä oli oranssit paidat! Niinpä olin lähtenyt jotain tällaista kohti, aivan liian vasemmalle. Jossain vaiheessa huomaan, että minun oikealla puolen menee letka paljon sivummalla. Niinpä yritän suunnistaa uudestaan poijulle ja ajaa tämän letkan kylkeen. Se onnistuu vielä. Edelleen neljäntenä.  Takasuora on kaikista pahin. Lähden porukan kärjen kanssa uimaan, taas, jotain tällaista turvavenettä kohti, nyt vielä pahemmin sivuun kuin aiemmin. Niinpä jossain vaiheessa vene tulee viereen ja puhaltaa pilliin, jolloin havahdumme, että toinen letka menee hyvin kaukana vasemmalla. Niinpä taas tehtiin suunnan muutos ja letkaa kiinni. En kuitenkaan saanut tätä letkaa enää kunnolla kiinni ja jäin uimaan yksin. Tuntui kuin kaikki energiakanavat olisivat kiinni, tukossa. Missä se kaikki energia, jonka piti tulla keventelyllä ja lepäämisellä ja tankkaamisella? Se oli ihan tiessään. Mahdollisesti minulle ei sitten sovi, että treenejä kevennellään näin paljoa. Viimeinen väli kohti rantaa menee kohtuudella, mutta silloin on jo myöhäistä tähän n. 10 hengen(?) pääjoukkoon, joka taisi kyllä hajota melko pian.

Ensimmäinen vaihto menee hitaasti, ja laitan sukat jo tässä vaiheessa jalkaan. Vaihtoon menee yhteensä yli 2,5min.

Pyöräily

Pääsin kuitenkin kahden henkilön kanssa ajamaan suht samanvauhtista menoa alusta asti, kunnes reilun 20km jälkeen totean vauhdin liian hitaaksi ja sykkeiden laskeneen liian alas (n.150bpm) ja irtaudun, eikä kumpikaan jää peesiin. Tässä vaiheessa mm. Lemmettylä, Dahlman ja joku toinen on temponut meistä ohitse ja kovaa.  Sarjani kärjen saan kiinni n. 30km kohdalla ja painelen omille teilleni. Ajelen yksin kääntöpaikalle, jossa lasken olevani n. 11-12 sijalla, n. 10min kärkeä jäljessä, jossa Lieto taisi edelleen johtaa ja Darby tuli kovaa takaa. Noin 60km kohdalla kolme kaverusta tulevat junan lailla ohitse, mutta jäävät sitten siihen minun eteen ajelemaan. Vauhti on myötätuuliosuudella ihan hyvää, siinä 39kmh tuntumassa. Keskivaihti nousee sinne odotetulle tasolle, n. 38kmh. Tämän viimeisen 30km saamme nauttia päätuomarin moposta rinnalla loppuun asti, joten mitään peesaamista ei päässyt tapahtumaan, kymppiä lukuun ottamatta, joka on kyllä ihan merkittävä hyöty sinällään jo kuitenkin. Tiellä olleet 10m peesivälikyltit olivat ihan toimivia. 70km kohdalla ensimmäistä kertaa ikinä sisäreidet alkoivat krampata, jota vähän ihmettelin, mutta se meni ohi 10km aikana eikä vaivannut koko kisassa enää sen jälkeen. Viimeisellä 15km matkalla vauhti kuitenkin porukalla hyytyy, keskivauhti putoaa hieman alle 38kmh, ja viimeinen 5km tullaan jo lähemmäs 36kmh. En viitsi kuitenkaan painella ohitse, koska tiedän saavani siitä vain marginaalisen hyödyn. Matkaa kertyy lopulta lähemmäs 91km, keskivauhti taisi olla 37.8kmh. (91km, aika oli 2:24 ja risat) Melko lailla tavoitevauhdissa siis ja olo oli ihan ok.  Nestettä meni 2 plo energiajuomaa, vajaa 2plo vettä ja vajaa 2plo kaadoin päälleni kypärän läpi ennen pullojen vaihtoa. Tuntui, että sain tarpeeksi nestettä. söin matkalla 5 energiageeliä, n. 15km välein.

Juoksun vaihtoon tultiin neljän porukassa mm. Kaitsu Kai Söderdahlin kanssa, ja vaihdossa ohitin koko letkan ja lähdin kärjessä juoksemaan. 

Juoksu

Vauhti oli n. 4:10/km ensimmäiset 2km ja tuntui ihan hyvältä. Oli ylämäkeä, ja vauhti tuntui jopa hitaalta. Askel ei kyllä noussut kovin lennokkaasti kuitenkaan. Kuitenkin jo 3km kohdalla huomasin, että vauhti ei nouse, vaikka päästiin tasaisemmalle kuin alkupätkä. Vauhti putosi 4:15, jopa 4:25/km tasolle. Tulikohan koko kolmikko takaa ohitse tämän kierroksen aikana? 7km kohdalla, ensimmäisen kierroksen jälkeen, keskivauhti oli jo 4:15/km tasolla, ja tiesin, että tulisi pitkä päivä. Vauhti oli hyytymään päin. Nestettä yritin juoda mahdollisimman reilusti, kuitenkaan en pahaan oloon asti. Vettä kaadoin päälle kaikilla pisteillä, ja sieniä otin kaksin kappalein paloasemalla n. 2km kohdalla. Niitä olisi ollut kiva saada useammin, tai ainakin reilusti vain vettä. Lämpötila kuitenkin sisällä nousi, samoin kuin varmasti ulkonakin. Lämpöä oli jo n. +30C paikkapaikoin, ja varjoa ei paljoa reitillä piisannut. Juomapisteitä oli vain 2kpl, maalialueella ja 3km kohdalla, joten pitkiä olivat välit tähän keliin. Toisella kierroksella vauhti putosi entisestään, kilometrivauhdit olivat lähempänä 4:30-4:50/km tasoa, ja olo ei ainakaan parantunut. Ensimmäiset kävelyaskeleet otan maalin huoltopisteellä ja juon ja kaadan vettä niskaan ja jatkan matkaa. Aiemmilla kierroksilla olevat juoksevat ohitse. Kolmas kierros kulki jo 5:30/km vauhtia, kunnes muutaman kilsan jälkeen alkaa päässä heittää jo ihan riittävästi, vaikka kävellyt ei vielä edes "tarvinnut", tai en halunnut. Istuudun paloaseman penkille pesusienten viereen ja totean, että tästä ei tule mitään, sen verran päässä heittää. Syke oli n. 195 tuollakin vauhdilla. Muistan miettineeni juoksun aikana, kuinka Niinalle kävi edellisenä vuonna, pyörtyneenä maalisuoralle niin lähellä voittoa. Ihan samaan jamaan en itseäni halunnut pistää, niin tärkeä kisa ei ollut. Juotavaa en meinaa saada millään, vaikka pojat siinä letkulla täyttivät ämpäreitä sieniä varten. Myöskään vilvoitusta en siitä saanut. Eikä kukaan voinut käydä pyytämässä juotavaa minulle muualtakaan, vaikka pyysin.  Kysyin lopulta, tuleeko siitä hanasta sitten puhdasta vettä. Tulee. Saanko? En, ei ehdi antaa, eikä ole mukia. Kiroan. Vai niin. Perkele anna nyt. Lopulta saan letkusta vettä, juon 5dl vettä ja saan vettä niskaan. Ehkä se olo vähän helpottaa, mutta neste ei kyllä imeydy.

Ei ollut imeytynyt varmaan pyöräilyn lopusta asti, koska kun lopulta, lopulta, joku saa kutsuttua apua paikalle, päädyn tyhjentämään vatsan olon helpottamiseksi, saan litran urheilujuoma/vesisekoitusta ulos. Katson kelloa, ja päätän, että en lähde kävelemään enää. Viimeiselle kierrokselle olisi ollut vajaa 44min aikaa (aiemmat kierrokset n. 30min, 34min?), jotta sarjan voitto olisi tullut, mutta tätä en tiennyt kyllä. Väliaikoja en saanut missään vaiheessa taaksepäin. Harmi sinänsä, koska jo toisella kierroksella olisi ehkä pitänyt alkaa ottaa vieläkin kevyemmin ja jäädä vaikka sienipisteelle minuutiksi vilvoittelemaan, ja mahdollisesti jos olisi tajunnut, tyhjentämään maha. 

Jälkikäteen on helppo spekuloida, olisiko se riittänyt. Laskin, että viimeisellä vitosella olisi saanut mennä yli 7min/km, ja voitto olisi tullut silti hiipuneesta vauhdista huolimatta. Olin jo voiton puolella, mutta sitä riskiä en halunnut ottaa, että viimeisellä vitosella kaatuisin maahan. Ihan niin tärkeää voittaminen ei ollut tänä vuonna ainakaan. Itseä tässä lähdettiin haastamaan, ja tällä kertaa näin brutaalissa kelissä en siihen pystynyt.

Maalialueella kävin päivystyksessä juomassa ja tarkastettavana ja vähän jäitä popsimassa ja vilvoittelemassa, ja olo tokeni pian. Suomalaisena menin tietenkin saunaan ja suihkuun tästä J  Minusta tässä tilanteessa sitä olisi ollut turhaa kävellä maaliin ja riskeerata mitään. Uusia kisoja tulee ja itseään pystyy haastamaan terveellisemminkin J

Kohti seuraavia kisoja

Nyt vain laitetaan uutta matoa koukkuun. Siitä en tiedä, tuleeko tänä vuonna enää tri-kisoja, ja sen päätöksen aika ei ole nyt. Tällä hetkellä ajattelen kuitenkin jo, että täysimatka jää välistä, niin hyvässä kunnossa en ole, vaikka uskoakseni paremmassa kuin viime vuonna fyysisesti. Myös maraton jää syksyltä todennäköisesti väliin, koska en halua panostaa pitkän matkan juoksuun syksyllä niin paljoa kuin viime vuonna, jolloin perustreenikin olisi päässyt vasta lokakuun lopulta alkamaan, ja sairastelun takia alkoi lopulta vasta tammikuun puolella.  Tänä vuonna ajattelin, että voisi vihdoin alkaa käydä syksyllä/alkutalvesta oikeasti puntilla, sillä pyörässä ei vain riitä hattiwatit riittävän korkealle tasolle tässä lajissa näillä reisillä. Niinpä pyöräilyn kehittäminen uudelle voimatasolle ja peruskunnon kohottaminen voisi olla syksyn pääteemaa. Myöskään uintia ei pidä unohtaa taas puolen vuoden ajaksi, vaikka nyt päästiinkin ihan ok tasolle sillä treenillä. Se ei kuitenkaan riitä (ainakaan tällä suunnistuksella), etenkään kun pyörällä ei juuri muita kiinni oteta, korkeintaan voidaan tuurilla pystyä roikkumaan mukana jos hyvä peesi vielä löytyy. Kovemmalla uinnilla sen peesin saa kuitenkin valita. Luulen kuitenkin, että jo uinnin ylläpitäminen ja pienimuotoinen kehittäminen syksyllä riittää, että keväällä ja etenkin kesällä kulkee halutulla tasolla. Juoksua pitää saada paljon kovemmaksi, sillä kärki painelee juoksuosuuden puolimatkallakin selvästi alle 1:20, ellei ole näin brutaali keli, jolloin alle 1:25 olisi ollut kova sana jo.  Niinpä aloitetaan kovempi juoksu lyhyistä matkoista ja kiristetään pidemmäksi kesää kohti.