DNF. Sellaista
sattuu, etenkin jos lämpöä on jo aamusta yli +20C ja juostessa lämpömittari
näytti ainakin yhdessä vaiheessa +30C.
Uinti
Valmistatutumisessa ei ollut viime vuoteen juurikaan eroa,
mutta uinti ei sujunut tänä(kään) vuonna Joroisilla siihen malliin kuin olisin
toivonut. Aika oli jotain 28min, kun tavoite ja täysin realistinen sellainen,
olisi ollut ainakin alle 27min, jopa parempi. Itselle ei vain näytä sopivan näin
pitkät poijuvälit eikä se, että kääntöpoijuja näe hyvin. Heti alusta jouduin
kamppailemaan uinnissa, kun lähtö tuli täysin yllättäen, ja jäin jonnekin
toiseen riviin. Yli eikä ohi päässyt, joten jouduin hakemaan paikan ihan
oikeasta reunasta, jotta pääsin ohi. Tässä vaiheessa jo kolmen kärki oli hieman
pääsyt karkuun ja menikin menojaan. Uin neljäntenä ensimmäiselle
kääntöpoijulle, vaikka kiersin mm. yhden välipoijun oikealta puolen, tehden
siis ihan mittavan lisälenkin kaartaen niin oikealta. Toinen pojiväli oli vähän
pahempi. En nähnyt kunnolla/erottanut kunnolla, mikä se oranssi poiju oli,
koska järjestäjät olivat niin fiksuja, että myös turvaveneilijöillä oli
oranssit paidat! Niinpä olin lähtenyt jotain tällaista kohti, aivan liian
vasemmalle. Jossain vaiheessa huomaan, että minun oikealla puolen menee letka
paljon sivummalla. Niinpä yritän suunnistaa uudestaan poijulle ja ajaa tämän
letkan kylkeen. Se onnistuu vielä. Edelleen neljäntenä. Takasuora on kaikista pahin. Lähden porukan
kärjen kanssa uimaan, taas, jotain tällaista turvavenettä kohti, nyt vielä
pahemmin sivuun kuin aiemmin. Niinpä jossain vaiheessa vene tulee viereen ja
puhaltaa pilliin, jolloin havahdumme, että toinen letka menee hyvin kaukana
vasemmalla. Niinpä taas tehtiin suunnan muutos ja letkaa kiinni. En kuitenkaan saanut
tätä letkaa enää kunnolla kiinni ja jäin uimaan yksin. Tuntui kuin kaikki
energiakanavat olisivat kiinni, tukossa. Missä se kaikki energia, jonka piti
tulla keventelyllä ja lepäämisellä ja tankkaamisella? Se oli ihan tiessään.
Mahdollisesti minulle ei sitten sovi, että treenejä kevennellään näin paljoa.
Viimeinen väli kohti rantaa menee kohtuudella, mutta silloin on jo myöhäistä
tähän n. 10 hengen(?) pääjoukkoon, joka taisi kyllä hajota melko pian.
Ensimmäinen vaihto menee hitaasti, ja laitan sukat jo tässä
vaiheessa jalkaan. Vaihtoon menee yhteensä yli 2,5min.
Pyöräily
Pääsin kuitenkin kahden henkilön kanssa ajamaan suht
samanvauhtista menoa alusta asti, kunnes reilun 20km jälkeen totean vauhdin
liian hitaaksi ja sykkeiden laskeneen liian alas (n.150bpm) ja irtaudun, eikä
kumpikaan jää peesiin. Tässä vaiheessa mm. Lemmettylä, Dahlman ja joku toinen
on temponut meistä ohitse ja kovaa. Sarjani kärjen saan kiinni n. 30km kohdalla ja
painelen omille teilleni. Ajelen yksin kääntöpaikalle, jossa lasken olevani n.
11-12 sijalla, n. 10min kärkeä jäljessä, jossa Lieto taisi edelleen johtaa ja
Darby tuli kovaa takaa. Noin 60km kohdalla kolme kaverusta tulevat junan lailla
ohitse, mutta jäävät sitten siihen minun eteen ajelemaan. Vauhti on
myötätuuliosuudella ihan hyvää, siinä 39kmh tuntumassa. Keskivaihti nousee
sinne odotetulle tasolle, n. 38kmh. Tämän viimeisen 30km saamme nauttia
päätuomarin moposta rinnalla loppuun asti, joten mitään peesaamista ei päässyt
tapahtumaan, kymppiä lukuun ottamatta, joka on kyllä ihan merkittävä hyöty
sinällään jo kuitenkin. Tiellä olleet 10m peesivälikyltit olivat ihan toimivia.
70km kohdalla ensimmäistä kertaa ikinä sisäreidet alkoivat krampata, jota vähän
ihmettelin, mutta se meni ohi 10km aikana eikä vaivannut koko kisassa enää sen
jälkeen. Viimeisellä 15km matkalla vauhti kuitenkin porukalla hyytyy,
keskivauhti putoaa hieman alle 38kmh, ja viimeinen 5km tullaan jo lähemmäs
36kmh. En viitsi kuitenkaan painella ohitse, koska tiedän saavani siitä vain
marginaalisen hyödyn. Matkaa kertyy lopulta lähemmäs 91km, keskivauhti taisi
olla 37.8kmh. (91km, aika oli 2:24 ja risat) Melko lailla tavoitevauhdissa siis
ja olo oli ihan ok. Nestettä meni 2 plo
energiajuomaa, vajaa 2plo vettä ja vajaa 2plo kaadoin päälleni kypärän läpi
ennen pullojen vaihtoa. Tuntui, että sain tarpeeksi nestettä. söin matkalla 5
energiageeliä, n. 15km välein.
Juoksun vaihtoon tultiin neljän porukassa mm. Kaitsu Kai Söderdahlin kanssa, ja vaihdossa
ohitin koko letkan ja lähdin kärjessä juoksemaan.
Juoksu
Vauhti oli n. 4:10/km
ensimmäiset 2km ja tuntui ihan hyvältä. Oli ylämäkeä, ja vauhti tuntui jopa
hitaalta. Askel ei kyllä noussut kovin lennokkaasti kuitenkaan. Kuitenkin jo
3km kohdalla huomasin, että vauhti ei nouse, vaikka päästiin tasaisemmalle
kuin alkupätkä. Vauhti putosi 4:15, jopa 4:25/km tasolle. Tulikohan koko
kolmikko takaa ohitse tämän kierroksen aikana? 7km kohdalla, ensimmäisen
kierroksen jälkeen, keskivauhti oli jo 4:15/km tasolla, ja tiesin, että tulisi
pitkä päivä. Vauhti oli hyytymään päin. Nestettä yritin juoda mahdollisimman
reilusti, kuitenkaan en pahaan oloon asti. Vettä kaadoin päälle kaikilla
pisteillä, ja sieniä otin kaksin kappalein paloasemalla n. 2km kohdalla. Niitä
olisi ollut kiva saada useammin, tai ainakin reilusti vain vettä. Lämpötila
kuitenkin sisällä nousi, samoin kuin varmasti ulkonakin. Lämpöä oli jo n. +30C
paikkapaikoin, ja varjoa ei paljoa reitillä piisannut. Juomapisteitä oli vain
2kpl, maalialueella ja 3km kohdalla, joten pitkiä olivat välit tähän keliin.
Toisella kierroksella vauhti putosi entisestään, kilometrivauhdit olivat lähempänä
4:30-4:50/km tasoa, ja olo ei ainakaan parantunut. Ensimmäiset kävelyaskeleet
otan maalin huoltopisteellä ja juon ja kaadan vettä niskaan ja jatkan matkaa.
Aiemmilla kierroksilla olevat juoksevat ohitse. Kolmas kierros kulki jo
5:30/km vauhtia, kunnes muutaman kilsan jälkeen alkaa päässä heittää jo ihan
riittävästi, vaikka kävellyt ei vielä edes "tarvinnut", tai en halunnut. Istuudun paloaseman penkille pesusienten viereen ja totean, että
tästä ei tule mitään, sen verran päässä heittää. Syke oli n. 195 tuollakin vauhdilla. Muistan miettineeni juoksun
aikana, kuinka Niinalle kävi edellisenä vuonna, pyörtyneenä maalisuoralle niin
lähellä voittoa. Ihan samaan jamaan en itseäni halunnut pistää, niin tärkeä
kisa ei ollut. Juotavaa en meinaa saada millään, vaikka pojat siinä letkulla
täyttivät ämpäreitä sieniä varten. Myöskään vilvoitusta en siitä saanut. Eikä
kukaan voinut käydä pyytämässä juotavaa minulle muualtakaan, vaikka pyysin. Kysyin lopulta, tuleeko siitä hanasta sitten
puhdasta vettä. Tulee. Saanko? En, ei ehdi antaa, eikä ole mukia. Kiroan. Vai
niin. Perkele anna nyt. Lopulta saan letkusta vettä, juon 5dl vettä ja saan
vettä niskaan. Ehkä se olo vähän helpottaa, mutta neste ei kyllä imeydy.
Ei ollut imeytynyt varmaan pyöräilyn lopusta asti, koska kun
lopulta, lopulta, joku saa kutsuttua apua paikalle, päädyn tyhjentämään vatsan
olon helpottamiseksi, saan litran urheilujuoma/vesisekoitusta ulos. Katson
kelloa, ja päätän, että en lähde kävelemään enää. Viimeiselle kierrokselle
olisi ollut vajaa 44min aikaa (aiemmat kierrokset n. 30min, 34min?), jotta sarjan voitto olisi tullut, mutta tätä en
tiennyt kyllä. Väliaikoja en saanut missään vaiheessa taaksepäin. Harmi
sinänsä, koska jo toisella kierroksella olisi ehkä pitänyt alkaa ottaa vieläkin
kevyemmin ja jäädä vaikka sienipisteelle minuutiksi vilvoittelemaan, ja
mahdollisesti jos olisi tajunnut, tyhjentämään maha.
Jälkikäteen on helppo
spekuloida, olisiko se riittänyt. Laskin, että viimeisellä vitosella
olisi saanut mennä yli 7min/km, ja voitto olisi tullut silti hiipuneesta
vauhdista huolimatta. Olin jo voiton puolella, mutta sitä riskiä en halunnut
ottaa, että viimeisellä vitosella kaatuisin maahan. Ihan niin tärkeää
voittaminen ei ollut tänä vuonna ainakaan. Itseä tässä lähdettiin haastamaan,
ja tällä kertaa näin brutaalissa kelissä en siihen pystynyt.
Maalialueella kävin päivystyksessä juomassa ja tarkastettavana
ja vähän jäitä popsimassa ja vilvoittelemassa, ja olo tokeni pian. Suomalaisena
menin tietenkin saunaan ja suihkuun tästä J
Minusta tässä tilanteessa sitä olisi
ollut turhaa kävellä maaliin ja riskeerata mitään. Uusia kisoja tulee ja
itseään pystyy haastamaan terveellisemminkin J
Kohti seuraavia kisoja
Nyt vain laitetaan uutta matoa koukkuun. Siitä en tiedä,
tuleeko tänä vuonna enää tri-kisoja, ja sen päätöksen aika ei ole nyt. Tällä
hetkellä ajattelen kuitenkin jo, että täysimatka jää välistä, niin hyvässä
kunnossa en ole, vaikka uskoakseni paremmassa kuin viime vuonna fyysisesti. Myös
maraton jää syksyltä todennäköisesti väliin, koska en halua panostaa pitkän
matkan juoksuun syksyllä niin paljoa kuin viime vuonna, jolloin perustreenikin
olisi päässyt vasta lokakuun lopulta alkamaan, ja sairastelun takia alkoi
lopulta vasta tammikuun puolella. Tänä
vuonna ajattelin, että voisi vihdoin alkaa käydä syksyllä/alkutalvesta oikeasti
puntilla, sillä pyörässä ei vain riitä hattiwatit riittävän korkealle tasolle
tässä lajissa näillä reisillä. Niinpä pyöräilyn kehittäminen uudelle
voimatasolle ja peruskunnon kohottaminen voisi olla syksyn pääteemaa. Myöskään
uintia ei pidä unohtaa taas puolen vuoden ajaksi, vaikka nyt päästiinkin ihan
ok tasolle sillä treenillä. Se ei kuitenkaan riitä (ainakaan tällä
suunnistuksella), etenkään kun pyörällä ei juuri muita kiinni oteta,
korkeintaan voidaan tuurilla pystyä roikkumaan mukana jos hyvä peesi vielä
löytyy. Kovemmalla uinnilla sen peesin saa kuitenkin valita. Luulen kuitenkin,
että jo uinnin ylläpitäminen ja pienimuotoinen kehittäminen syksyllä riittää,
että keväällä ja etenkin kesällä kulkee halutulla tasolla. Juoksua pitää saada
paljon kovemmaksi, sillä kärki painelee juoksuosuuden puolimatkallakin selvästi
alle 1:20, ellei ole näin brutaali keli, jolloin alle 1:25 olisi ollut kova
sana jo. Niinpä aloitetaan kovempi
juoksu lyhyistä matkoista ja kiristetään pidemmäksi kesää kohti.
Ihan hyvä että et lähtenyt viimeistelemään sitä vikaa kierrosta, olisi hyvinkin saattanut käydä niinkun 226:n pojalle joka pyörtyi metsään 400m ennen maalia.
VastaaPoistaMistä ihmeestä sen voi tietää onko neste imeytynyt vai ei? No varmaan siitä että jos hölskyy mahassa niin sitten ei ole, mutta siinä tapauksessa ei ilmeisesti mitään ole tehtävissä kuitenkaan.
-renska