20.3.2011

Urheilua kerrakseen

Koska tämä blogi käsittelee pääasiassa minun osalta liikkumista, on ehkä hyvä kertoa, mistä on oikein kysymys. Olen harrastanut liikuntaa koko pienen ikäni, joten voin rehellisesti sanoa, etten ymmärrä sohvaperunoita ja liikuntaa rakastamattomia. Sanoisin suoraan, että he eivät ole yrittäneet edes. Periaatteessa voisin sanoa, että ei ole minulta pois, mutta käytännössä kyllä se vain on, kun ihmiset maksavat ties mitä kuluja vain siksi, koska lihavat ja huonoja elämäntapoja viettävät joutuvat sairaalaan, heille maksetaan tukea, kun ovat työkyvyttömiä omasta syystään ja huonoimmassa tapauksessa vielä välittävät tätä heikkoa elämää ympärilleen, jolloin tähän syyllistymättömätkin joutuvat asiasta kärsimään. Ei näin. Noh, mitäs minä voin tälle asialle pienenä ihmisenä... *piiloon*
Aloitin liikkumisen (jätetääs ne vauvana ryömimiset poies, kiitos) joskus vuonna nakki ja kivi, ehkä kuusi- seitsemän vuotiaana (-96,-97) kun aloin käydä judossa isoveljen ja isän kanssa. Tähän rinnalle tuli vielä laskettelu samoihin aikoihin. Kesällä sitten tuli pelattua nappulaliigassa jalkapalloa, mutta se oli enemmänkin multakakkujen tekoa nurmella ja hiekkakakkujen tekoa hiekalla, kuin liikuntaa. Heh.
Kaikki loppuu aikanaan, ainakin osa. Ja niin kävi valitettavasti sekä judolle, että laskettelulle. Judossa oli hyvin saumaa nousta jo sm-tasolle, kunhan ikää olisi tullut enemmän ja päässyt ottelemaan sinne. Sitä ennen tuli nykyinen varastossa oleva laatikollinen mitaleja kerättyä erilaisista kisoista ja suomicupeista jne. Ei vaan kiinnostus enää jatkunut. Ikää taisi oli lopettamisen aikoina rapiat 14v. Olisinpa jatkanut, ajattelin pari vuotta myöhemmin.
Välillä ~14-16v. on elämäni musta hetki, kun en harrastanut suuremmin mitään liikuntaa, en ainakaan seurassa, puhumattakaan säännöllisesti "harrastamisesta". Kyllähän jokainen nuori poika pyörällä ajaa ja kävelee kauppaan, mutta siinähän se melkein olikin. Tuolloin  päätin, että näin ei voi jatkua, ja siitä tulikin kiinnostus juoksua, etenkin pitkiä matkoja kohtaan. Jokainenhan pystyy juoksemaan 400m, tai vaikka 5000m, mutta ei jokainen juokse ½maratonia tai kokonaista. Siitäpä se sitten lähti, ja kesä (2007) ja seuraavan vuoden kesään jatkuikin nämä juoksut, ja tavoitteena oli marathon. Eipä tullut juostua, vaikka matkalla oltiinkin. Rakot pakottivat lopettamaan kesken. Arvatkaa harmittiko! Sen jälkeen olenkin varmistanut aina, että pidemmässä kovemmassa rasituksessa on jalat kunnossa ja paikattu, ettei varmasti siitä jää kiinni :)
Noh, juoksua tuli silti jatkettua tämän jälkeenkin, vaikka yritys juosta marathon ennen 18v. synttäriä rapistui tuohon. Edessä oli nimittäin parin kuukauden päästä mahdollinen laskuvarjojääkäriksi haku. Tuli kyllä kovaa juostua, mutta taas iski vastoinkäyminen - operaatio "rajatapaus lättäjalka" antoi kirjeenä kertomuksen, että en pääse edes karsimaan paikasta! Se vasta ketuttikin...
Syksyllä 2008, ennen yritystä juosta marathon aloitin sitten nykyäänkin jatkuvan harrastuksen, judon korvaajaksi tulleen Taidon, toisen kamppailulajin. On se hienoa, kun ei ole edes hyvä, enkä ole edes kilpaillut lajissa tähän päivään mennessäkään, eikä intoa ole, vain intoa harrastaa lajia, ei paineita suorittaa mitään :) Tämä laji tosin katkaisi juoksuputken ja taidonkin keväällä 2009, kun helmikuussa isku polveen jonkinasteinen rasitusvamma (taidosta saatu), ja laji ja juoksu jäi telakalle 5kk ajaksi. Juuri ennen intin alkua kesällä 2009 pääsin takaisin juoksemaan. Whippii! 
Olikohan 2008 vai 2009 kun ensimmäisen kerran kokeilin kalliokiipeilyä. Tai oikeastaan seinäkiipeilyä, koska sisällä oltiin. Koukkuun jäätiin ja vielä harrastetaan, yhä enenemissä määrin. Pelottaa, kuinka paljon rahaa ja aikaa tämäkin tulee viemään jatkossa, kun into nousee kun kesä taas tulee :) Onneksi ei olla mitään maailman luokkaa, niin ei ole paineita.
Intti katkaisikin lähes kaiken urheilun kesältä 2009- kesältä 2010, kun lääk-auk tuli käytyä ja viimeiset 6kk tulikin oltua enemmän tai vähemmän s-tuvalla hoitamassa ihmisiä, ei niinkään ryynäämässä tai palelemassa ulkona. Punttiakin tuli koitettua intissä ensimmäistä kertaa koskaan. Ei ehkä ole minun laji, vaikka olihan se kiva nähdä tulokset nousevan, aloittelijana ehkä ihan loogistakin, vaikka treeni oli mitä oli ja milloin jaksoi.
Intin jälkeen alkoikin taas ahkera kuntokuuri, kun painoa oli tullut vajaa 10kg lisää ja suurin osa rasvana vyötärölle viimeisen 6kk aikana. Onneksi eräs valokuva herätti ajattelemaan tätä kauheutta. Pyörä oli kova sana viime syksynä, kun tuli polkaistua kahdesta neljään kertaa viikossa 40-50km suuntaansa vain ja ainoastaan kiipeilemään. Illalla sitten takaisin ja vielä jos ehti, kuten aikataulu oli tehty, taido-treeneihin. Eli aamulla ylös ja pyörälle, kiipeämään, pyörälle ja taidoa. Siinähän ne päivät meni ja rasva paloi vaikka kuinka söi. Sellaista se oli kun ei opiskellut :) Voisi jopa tottua sellaiseen. Lottopottia odotellessa. Pitääkin tarkistaa tämän kirjoituksen jälkeen taas viikoittainen rivi, hehe...
Talvi tuli, pyörä jäi, kiipeily ei, opiskelu alkoi, juoksu ei koskaan alkanutkaan. Taido jatkui. Elämä muuttuu, mutta urheilua en jätä! 
Vähän aikaa sitten päätin, että näin ei voi jatkua, miten olen voinut jättää juoksemisen, kun en koskaan sitä marathonia juossut loppuun ja treenilenkitkin olivat pidempiä kuin silloinen keskeytyspituus ja sen tuoma euforinen olotila - mihin se unohtui? Niinpä jotenkin muistin, että triathlon, jep, olisi kiva aloittaa, mutta enpä aloittanut pari vuotta sitten, kun polvi piti poissa pelistä ja uintia ei ollut tässä maailmassa nähty, ja inttikin odotti. Noh, nyt se muistui taas. Selasin nettiä hetken ja nopeasti löytyi todellinen triathlonin raamattu: The Triathlete's Training Bible.Siitä se lähtee. Juoksu tuli heti samana päivänä mukaan kun tämän kirjan tilasin, ja uimassakin olen ehtinyt tilaamisen jälkeen (2vk) käydä jo kolmesti, enkä edes hukukaan. Hengitys alkaa pelata ja uinnin keveys alkaa valjeta tällaiselle ikuiselle "pää ylhäällä" kroolaajallekin. Huh, on se tekniikkalaji. Pyörä otetaan pidemmille lenkeille heti, kun lumi ja jää sulaa, eikä tule lisää sitä p***aa, mitä tänäänkin tuli reilu 10cm. Eipä estänyt silti vajaan 10km lenkkiä! Hah!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti