4.8.2011

Pitkä tauko takana, kovaa treeniä luvassa!

Edellisestä päivityksestä on kolmisen kuukautta. Eikä suotta. Pääsykokeet painoivat jo pahasti niskaan, olihan sitä jo aika valmistautua kolmansiin, vaikkakin ensimmäisiin täysipainotteisesti luettuun, pääsykokeisiin Stadin lääkikseen. Sisällä ollaan! Joten tuo toukokuun tauon annan itselleni anteeksi tämän nojalla ;)

Kesäkuussa, tai oikeammin toukokuun vikoina päivinä, alkoi kesätyö, jossa saakin kävellä ruhtinaallisesti joka päivä ulkona auringon runtelemana. Ei paljoa ollut paukkuja alussa enää työpäivän jälkeen, joten sohva kutsui. Työmatkat kulki ja kulkee edelleen autolla toiseen suuntaan, koska työt alkaa klo 0700 ja työmatka on reilut 27km, joten ei kiinnosta herätä viideltä joka aamu. Herään vasta 0530, ja luen rauhassa lehden ja heräilen ;) Toiseen suuntaan kulkee pyörä noin kolme neljä kertaa viikossa, vauhti on sellaista leppoisaa repimistä, eli vastatuulen voimakkuudesta riippuen 21-25kmh. Juoksu ei silti nappaa enää töiden jälkeen, vaikka tiedän tulossa olevat kisat.

Heinäkuu tulee, ja alkaa näyttää pahasti, että treenejä ei tule ja kisat uhkaavat jäädä kisaamatta. Näin käykin lopulta Kiskolle, koska en vain kehtaa mennä viivalle kun en ole mitään tehnyt pariin kuukauteen! Noh, siitä ei sen enempää, omapa on häpeäni :( Heinäkuussa muutenkaan ei, osittain töiden takia, osittain muiden (teko)syiden takia tule paljoa treeniä, pari 4-5km juoksulenkkiä maastossa, jonne saan itseni raahattua, ja työmatkapyöräilyä.

Vedessä kävin uimassa ensimmäisen kerran (kastautumisia tms. missä en ui 50m pidempää tai kelluskelen kavereiden kanssa vedessä, ei lasketa) heinäkuun puolivälissä. Olipa meressä kylmää vettä vielä pitkään :) Noh, märkäpukua kun ei ole, niin tänne asti venyi, ennen kuin uskalsi käydä uimassa. Uintikertoja heinäkuussa tuli ehkä kolmisen kappaletta, joissa uin keskimäärin 300-400 metriä, joten ei paljoa, tekniikkaan keskittyen. Ei vaan jotenkin pysty uimaan, jalkoja pakottaa ja pohkeita kramppaa.. Ää. Kahdella viimeisellä viikolla herään todellisuuteen, että ei näin voi jatkua, jos pitäisi puolimatka selvittää. Pitkään harkitsin puolimatkan ja normaalimatkan välillä, mutta puolimatka vei voiton. Uskoin jaksavani maaliin pyöräillä ja juosta, ja uinnissa ei paljoa eroa matkassa muutenkaan ole. Kun ei treenaa, ei tiedä huonoa, kun on optimistinen ja uskoo mielikuviin :>

Pistän pienen koosteen omasta kisasta perään toiseen viestiin, jotta lukeminen on nautinnollisempaa kuin pakkopulla :>

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti