Kyllä se paras kehitys tulee silloin, kun treenaaminen on säännöllistä, progressiivista, riittävän tehokasta ja treenit ovat tarkoituksenmukaisia päämäärää ajatellen. Turha on tehdä täydellistä treeniä sprinttimatkalle, jos päämäärä on ironmanilla tai toisinpäin. Monella treeni voi olla säännöllistä, mutta onko niissä aina ajatus? Onko jokaisella treenillä tarkoituksensa? Tuleeko säännöllisesti riittävästi haastettua itseä ja kehoa, ettei vain totuta meneillä olevaan puurtamiseen?
Näitä kysymyksiä sitä välillä pohtii, kun yrittää tarkastella omaa tekemistään ulkopuolisen näkökulmasta. Lisäksi pitää katsoa, että onhan touhu edelleen mielekästä, sehän se ratkaisevinta kuitenkin on?
Juostessa sitä on jotenkin pitänyt aina itsestäänselvänä, että pääosin hiljaa, välillä pitkää, välillä lyhyttä ja välillä, mahdollisimman säännöllisesti toistettuna myös kovaa, joko intervalleja tai lyhyttä matkaa yhtä putkea. Ei ongelmaa yleensä, ja kehitystäkin tulee lopulta.
Pyöräillessä on välillä ongelmia itsellä, kun sitä ei kuitenkaan niin paljoa tule tehtyä. yleensä sitä tuppaa ajamaan sisällä ja ulkona sillä mukavuusalueella, jolloin kehitys on hyvin hidasta ja näennäistä, kun vauhti saattaa kasvaa siinä matalalla intensiteetillä mentäessä, mutta lopulta ylimääräisiä vaihteita ei enää löydykään, kun pitäisi laittaa vähän pökköä pesään. Tähän pitää yrittää kiinnittää huomiota. Aivan kuten seuraillassa todettiin, viikkotempo ei kuulosta hassummalta kovemmaksi säännölliseksi treeniksi, etenkin kevätkaudella. Viime vuonna huomasin selvän kehityksen jo parilla pidemmällä tempoajolla myös kesällä.
Uinnissa asia on mutkikkaampi. Välillä lyhyttä, välillä pitkää? Jokainen treeni kestää itsellä yleensä noin tunnin, ja harvoinpa ne nyt sitten on kelailua kuitenkaan alusta loppuun. Ei ainakaan pitäisi olla usein. Noh, alkuverraa, tekniikkaa, tekniikkaa ja tekniikkaa. Potkuja. Noh, lopussa on vielä jäähdyttelyä. Välissä pitäisi olla yleensä vielä se pääsarja, jolla pitäisi olla selkeä tarkoitus. Se on se juttu, joka on itsellä jäänyt nyt viimeisen parin kuukauden treenaamisen aikana huomiotta. Aina sitä kuvittelee tekevänsä järkevästi, mutta pakko sanoa, että ei siinä kyllä usein ole kovin pitkällisiä pohdintoja tehty, mitä sitä uisi minäkin päivänä. Eikä se ole siten kovin kauaskantoista. Tällöin itsensä haastaminen on jäänyt lähes huomiotta. Onko treeneissä ollut säännöllisesti jotain teemaa? Onko se ollut progressiivista? Riittävän tehokasta? Ja palveleeko se päämäärää, eli itsellä etenkin puolimatkan kisaa kesällä?
Kun selailen kulunutta kahta kuukautta takaperin, voisin sanoa olevani pettynyt uinnin kehitykseen, mutta se ei johdu, ettenkö osaisi uida, vaan etten osaa suunnitella. Kuluneen kahden kuukauden aikana olen vain muutaman kerran uinut itselle haastavaa sarjaa, ja nekin ovat olleet melko lyhyitä, ja sarjan progressio on ollut kova, jolloin ensimmäiset toistot ovat olleet kevyitä, viimeiset lähes maksimaalisia. Sitten on melko iso liuta keilailuja välillä 500m-3000m, jossa mennään siinä jossain välillä, ettei kuitenkaan tunnu edes pahalta, mutta ei ole ihan sitä lämmittelyvauhtiakaan.
Tutustuin kuluneella viikolla termiin CSS, johon kyllä törmäsin jo viime vuonnakin. Silloin otin siitä ehkä jotain onkeeni, toivottavasti nytkin. Säännöllisesti itsensä haastaminen oikealla teholla. Kriittinen uintivauhti. Jotenkin tulee mieleen, kuinka juoksussa parannetaan kisavauhtia juoksemalla vähän kisavauhtia hiljempaa, intervalleissa ja kisaa lyhyempiä matkoja ja lyhyemmillä kisamatkoilla ihan sitä kisamatkaakin. Tämä on se perusta. Siihen päälle vielä vähän kisavauhtia kovempaa menoa tuomaan vauhtiväljyyttä. Lisäksi peruskestävyyttä kestämään se koko matka yleisesti ottaen. Uinnissa pitäisi pyrkiä vähän samaan. Matka on 1900m, joka pitäisi pystyä uimaan tasaisen kovalla vauhdilla, mutta ei ihan täysillä, jotta jaksaa senkin jälkeen liikkua.
http://www.swimsmooth.com/training.html tuolta löysin laskurin, ja treenisetteinä antaa tällaista, joku näistä kerta viikkoon pääsettinä:
You swim sub 5:45 for 400m:
10x200m with 20sec recovery
or
5x400m with 40sec recovery
or
18x100m with 10sec recovery
or
3x600m with 60sec recovery
Ihan vihdyttävää luettavaa, muistuttaa, ettei täysiä tarvitse tai pidäkään aina mennä, edes uidessa, mutta haastaa itseään pitää. Ei tuossa toki koko totuus ole uintitreeneistä, mutta joku tolkku kuitenkin, parempi kuin itsellä viime aikoina.
Tästä eteenpäin yritän muistaa tehdä jotain sotasuunnitelmia jokaiseen lajiin, etenkin uintiin, ennen treeniä jo hyvissä ajoin, jonkin selvityksen, mitä teen ja miksi teen. Ja katse vähän pidemmälle kuin se seuraava treeni, jotta jotain kehittymistä voidaan nähdä. Toivottavasti se alkoi uinnissa viime viikolla, jotta Joroisilla pääsee mieleiseen uintiaikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti